Neuropsykologia on käyttäytymistieteisiin ja neurotieteisiin kuuluva tieteenala, joka tutkii aivojen ja psyykkisen toiminnan välisiä suhteita ja soveltaa tätä tietoa. Neuropsykologinen kuntoutus on neuropsykologian erikoispsykologin toteuttamaa lääkinnällistä kuntoutusta, jossa kuntoutetaan tiedonkäsittelytoimintoja (kognitiivisia toimintoja), käyttäytymistä sekä tunnesäätelyä ja vireystilaa.
Neuropsykoterapia on kuntoutusmuoto, jossa yhdistyy neurotieteiden, neuropsykologian sekä psykoterapian teoreettisia ja kliinisiä osa-alueita. Erityisesti painotetaan vuorovaikutusprosessin lainmukaisuuksien ymmärtämistä ja kuntoutujan kohtaamista muuttuneessa elämäntilanteessa. Neuropsykologisessa kuntoutuksessa voidaan hyödyntää neuropsykoterapeuttista lähestymistapaa. Hevosavusteisessa neuropsykologisessa ja neuropsykoterapeuttisessa kuntoutuksessa voidaan hyödyntää tietotaitoa monelta erityisosaamisen alalta 
(kts. kuvio 1). 

Neuropsykologilla, joka tekee neuropsykologista kuntoutusta hevosavusteisesti tulee myös olla riittävät tiedot ja taidot hevosista ja niiden lajityypillisestä käyttäytymisestä sekä riittävä kouluttautuminen hevosavusteiseen työskentelyyn.

Hevosavusteisen työskentelyn tavoitteena on saada kuntoutuksen toteutuksesta kokonaisvaltaisempaa mm. kehollisen kokemuksellisuuden avulla

Esimerkiksi monissa neurologisissa tiloissa saattaa tulla muutosta erilaisten hermostollisten säätelyjärjestelmien toimintaan ja yhteys omaan kehoon sekä kehon, mielen ja kognitioiden välinen yhteys saattaa heikentyä. Hermostollinen itsesäätely (mm. vireystila, tunnesäätely, käyttäytymisen säätely) onkin usein neuropsykologisen kuntoutustyöskentelyn keskiössä, koska sillä on suora vaikutus myös kognitiivisten toimintojen käytettävyyteen. Hevosten välisen vuorovaikutuksen seuraaminen, sekä ihmisen ja hevosen välinen keskinäinen kontakti tuottavat erilaisia tärkeitä tunteita ja kehollisia tuntemuksia, mikä mahdollistaa hermostollisten reaktioiden tietoisemman huomioinnin, sekä ymmärryksen niiden vaikutuksista myös kognitiivisiin toimintoihin. Lisäksi kohdennettujen hevosavusteisten harjoitteiden avulla pystytään kuntouttamaan esimerkiksi tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen taitoja sekä hahmottamista, ongelmanratkaisua ja päätöksentekoa. Myös vuorovaikutustaitojen ja ei-kielellisen kommunikaation harjoittelu hevosavusteisesti on usein hyvin hyödykästä ja palkitsevaa. Hevosen / hevosten läsnäolo mahdollistaa monelle turvallisen ja rauhallisen hermostollisen olotilan, jossa on helpompaa oppia ja omaksua uutta, huomioida omaa reagointia ja harjoitella itsesäätelykeinoja. Hevosten avulla voikin monille olla huomattavasti helpompaa ottaa vastaan tärkeää kuntoutuksellista tietoa.

HUOMIOITA HEVOSAVUSTEISEN NEUROPSYKOLOGISEN JA NEUROPSYKOTERAPEUTTISEN KUNTOUTUKSEN HYÖDYISTÄ KLIINISESSÄ KÄYTÄNNÖSSÄ
Hevosavusteisella kuntoutustyöskentelyllä on merkitystä ja lisäarvoa silloin, kun sen avulla pystytään parantamaan tai optimoimaan kuntoutumisprosessia ja vahvistamaan ihmisen omien kuntoutustavoitteiden toteutumista. Hevosavusteisuuden lisäarvo kuntoutustyöskentelyssä liittyy usein vahvemman kehollisen ja hermostollisen kokemisen mahdollisuuteen, sekä hevosen läsnäolon tuomaan psykologisen turvan ja hyväksytyksi tulemisen olotilaan, mikä vahvistaa uuden omaksumista ja oppimista sekä syvällisempää asioiden työstämistä. Hermostollisen olotilan rauhoittuminen voi myös joskus olla ensisijainen tavoite, jotta muu kuntoutumistyöskentely voisi alkaa; tähän on hevosavusteisuus osoittautunut hyvinkin toimivaksi avuksi.